Metrit

"Ensin oli jotain
sitten ei enää ollut
kuin palasina jossain

Ja sitten taas yritin
koota ne rippeet
siinä onnistumatta

Tätäkö on Suuren Maailman tuntu?
 
Kestää kaikki nämä putoukset
omista silmistä,
toisten peilattavaksi?

Ihan kuin en jo olisi
taakkaani kantanut
parhaani mukaan
monta metriä selän päällä

Halaan punaisia
muistojani sinussa
ja
viimeistään unissani
myös sinua

Kyllä minä tiedän, että kaikki on hyvin
 
En vain nyt osaa ajatella
näiden metrien alla"

Pohjalla

Muistan vielä sen hetken kun vajosin mereen.

Elin pelossa, että kaikki voisi mennä pieleen. Näin hataran kuvan tulevaisuudesta ja se kuva ei ollut kaunis. Pelkäsin tuskaa ja asioiden kohtaamista. Kiersin itsenikin liian kaukaa. Osittain olin jatkuvasti liian lähellä.

Jotain rasahti lopulta. Olin voimaton kivun keskellä. Tunsin itseni uhriksi.
Menin rikki. Odotin, että joku korjaisi. Itse en osannut, joten jätin ohjat muille.

Intuitio löysi minut, jo kauan ennen kuin olin siitä tietoinen. Siellä täällä outoja tuntemuksia, pieniä pilkahduksia. Kuin tähtinä yötaivaalla. Toivon kipinä... se piti minut hengissä.

Sisäinen ääni rauhoitteli kuiskutellen jossain taustalla. Päälle äänitetty nauha, joka muisti toistaa negaatiot moninkertaisena hölynpölynä, piti minua vielä lujassa otteessaan. Se kertoi sanoja joihin aloin uskoa. Tarinoita, joilla saattaa itsensä kipeäksi.

Ihmiset tulivat ja kertoivat miten tehdä. En kuunnellut.
He tiesivät kaiken aikaa. Elin kivussa, koska se oli turvallista.

Aallonharjalta merenpohjaan. Osasin sen todella hyvin... Hetkeksi takaisin laudalle ja taas syvä sukellus. Osuin kivikkoon niin monesti, että turruin, enkä voinut enää hengittää. Olin sisältä tyhjä.

En nähnyt enää syytä elää.

Pelkuri

"Lehdet ylös nousseet pihan petäjän
Huomaan väreiden mua polvilleni vetävän


Kummittelet mielessäni
Kun hämärä laskostaa viittansa päälleni
Sitä hetken, voi tuuli nostattaa
Nyt olen aivan hiljaa


Kohauttaisit olkiasi, jos olisit täällä
Et ole ainut
Itsekään, en ole aikoihin muuhun pystynyt
Kuin tähän jäämään... 

Kun hämärä laskostaa viittansa päälleni
Sitä hetken, voi tuuli nostattaa

Nyt olen aivan hiljaa"

Veden alla

Välttelen terävimpiä kiviä etsien tasaisempaa pohjaa, kunnes huomaan yhtäkkiä pienen sydämen muotoisen kiven harmaan karheuden pinnalla. Pulahdan tutkailemaan sitä lähemmin. Sen pinta kimaltelee ja se tuntuu kutsuvalta. Miten sinä tänne jouduit?

Vilkaisen taas aurinkoa. Aistin miten se odottaa. Olen jo päättänyt ponnistaa kohti valoa.

Kipu jota olen kantanut sisälläni, on nyt muuttumassa. Tiedostan olemassaoloni ja tunnen sen, kuinka kuulun osaksi tätä syvyyttä, tätä olotilaa. Nykyhetkeä. Tunnen miten kaikkeuden paino on ollut hartioillani. Kauan. Tutkailen sitä nyt lähempää ja syvällisemmin kuin koskaan.

Pian teen sen. En tiennyt sen aiemmin olevan edes mahdollista. Se oli niin selkeänä edessäni kaiken aikaa. En vain nähnyt sitä, tai osannut katsoa. En uskaltanut nähdä ja hyväksyä tilannetta sellaisenaan.

Taas katse ylös. Nyt on sen aika...

Uidessani hitain liikkein kohti pintaa, unohdan pian omat ajatukseni. Pysähdyn hetkeen.
Katson takaisin alas. Ei ajatuksia. Liike jatkuu kohti pintaa. Ei vieläkään mitään. Hiljaisuus asuu minussa ja halaa minua. Se on meren hahmossa kietoutunut ympärilleni, ja koko tuon ajan  olen saanut hengittää vapaasti. Nyt ymmärrän ne kaikki unet, enteet, ja vihjeet. Tätä se kaikki oli.

Kuka minä olen?

Kysymys ilmaantuu kuin itsestään. Lopulta päätän pyristellä sen mielestäni ja jatkaa liikettä tunnustellen sen jokaista vivahdetta. Ei muistoja. Ei tulevaa. Vain tämä hetki. Tätä minä olen.

Ja olen nyt tässä

Aurinko saa minut väreilemään. Tunnen olevani täynnä energiaa ja annan tunteiden ryöpytä virtauksen mukana. Näen asioita ja kuvia ja annan niiden olla ja mennä kuin itsestään, puuttumatta niiden kulkuun.
Katson käsiini ja huomaan jotain, joka ei minulle enää kuulu. Kaunis kimalteleva kivi on tarttunut mukaani meren pohjasta. En ole enää osa sitä, ja niin kaunis kuin se onkin... se ei ole minun.

Hiljalleen kivi laskeutuu takaisin merenpohjaan. Nyt tiedän miltä tuntuu olla vapaa.